Mentiin papan kanssa torstai-iltapäivällä mustikkaan Köykkääntien varteen. Ja siellähän oli mustikoita niin paljon, että sokea ahneus valtasi meidät kummatkin. Heilutettiin poimureita tiuhaan tahtiin reilu pari tuntia, ja saatiin sankot täyteen.
Mutta liika into kostautui, minulta hävisi marjaämpäri ja voimat. Liekö ollut helteestä johtuva nestevajaus. Kumisaappaat painoivat kuin synti, eikä jalka meinannut nousta mättäiden ja puiden runkojen yli. Jouduimme tarpomaan pitkän tovin ennenkuin marjaämpäri löytyi. Olimme onneksi autolla liikkeellä, ettei tarvinnut kävellä kotiin.
Kotimatkalla pappa huomasi pudottaneensa kännykän metsään. Juotuamme kotona kahvit läksimme takaisin metsään, Kännykkä löytyi helposti, koska siinä on kuuluva hälytysääni. Samalla keräsimme vielä 5 litraa mustikoita.
Kotona oli sitten marjojen perkausurakka. Ja tulkoon nyt sanotuksi, päätimme ettemme koskaan enää kerää mustikoita poimurilla! Marjat on nyt pusseissa ja pakkasessa. Hyviä ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!