Kaktus kukkii

Kaktus ilahduttaa kukinnallaan sateisina ja surullisina syyspäivinä.
Kerättyään voimia koko kesän ulkoeteisen ikkunalla se puhkesi kukkaan juuri silloin, kun saimme pihan siivottua talvikuntoon. Vaahteroiden, pihlajien, lehmuksen, vuorijalavan ja koivujen lehtiä ajettiin ruohonleikkurilla silpuksi nurmikkoon ja suuremmat kasat kärrättiin kompostoitumaan kasvimaalle ja lehtikompostiin. Sireenit ja tammi eivät ole vielä pudottaneet lehtiään, meidän tammi yleensä vasta keväällä.

Jänisten ja metsäkauriiden varalle viriteltiin suojaverkkoja hedelmäpuiden, mustikkapensaiden ja lehtikaalien ympärille. 

Suurista puista sahasimme alimmat oksat pois, sähkölaitos sahasi sähköjohdon viereiset. Oksia ja risuja tuli paljon. Niistä pappa teki pari mottia polttopuita, olihan osa oksista yli 10 cm paksuja. Maisema avartui kummasti. Ikkunasta  pitää nähdä kauas, joki ja vastapäisen metsän reunaan. Ensi keväänä jatketaan pihan risusavottaa.

Kun sen oikein oivaltaa

Elämä on ihanaa, kun osaa elää lapsen lailla - tarttua hetkeen.
Pienten syyslomalaisten kanssa lehtien haravointiinkin liittyi monta hauskaa juttua, kuten lehtikasaan piiloutumista ja hyppimistä sekä kottikärrykyytejä. Siivotessa pikku apurit heiluttivat pölypyyhettä iloisesti; työ sujui kuin tanssien. Jospa mummollakin seuraavan kerran siivotessa on asenne: "Ain laulain työtäs tee". 

Lähetetty Samsung Mobilesta