Miten voin kyllin kiittää

elämää rikkaudesta...

Miten paljon kuluneeseen vuoteen on sisältynytkään; Paukkuvat pakkaset, hohtavat hanget ja hiihtoretket sekä liukkaat luistelut Linnansaaren selällä auringon paistaessa täydeltä terältä. Keväinen puutarhainnostus ja uurastus mullan ja maatalouden voiman tuoksuessa. Pitkä, aurinkoinen ja lämmin kesä kuin lapsena ennen. Kanoottiretket ja katiskan kokemiset Parolla. Loppumaton syksy ja muutamat kunnon myrskyt, jolloin sähkötkin  sammuivat. Pikkutalvi marraskuussa ja suvikeli jouluna.

Mukava on ollut tavata sukulaisia ja tuttavia. Aivan erityisen vaikuttavaa oli meidän neljän kouluaikaisen ystävyksen tapaaminen  vuosikymmenien jälkeen. Siinä ajan ja vuosien merkitys unohtui. Lapsenlapsetkin olivat keskenään muutaman päivän mummolassa. Isompien kanssa uitiin, käytiin melontaretkellä sekä matkustettiin junalla ja pienempien kanssa uitiin ja tehtiin kukkaseppeleitä. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, ainakin mummolla ja papalla.  

Kulunut vuosi oli varsin hedelmällinen. Luonnon antimia poimittiin runsaasti talvea varten koko jälkikasvulle ja puutarhakin kukoisti. Jälkikasvukin on lisääntynyt. Meidän kaikkien iloksi syntyi kesäkuussa pojan perheeseen potra poika ja marraskuussa myös tyttärelle potra poika siskojen seuraksi. Maidontuoksuisen pikkuisen hyssyttely rinnalla on niin ihmeellisen eheyttävää ja ihanaa.

Aurinkoisilla ilmoilla pystyimme korjaamaan ja kunnostamaan pihapiiriä ja rakennuksia. Oikein urakoitiin ja heiluttiin kuin heinämiehet.  Ulkopuolinen ei muutosta huomaa, mutta  varmasti huomaisi, jos mitään ei olisi tehty.  Pappa  harjasi katoista sammaleet, minä keikuin tikkailla korkealla katon rajassa maalipensselin kanssa ynnä muuta uskaliasta. Leivinuuninkin jouduimme itse korjaamaan. Siihen hommaan ei enää hevillä ryhdytä – mutta nyt uuni vetää. Suvituulessa ja auringon paisteessa oli hyvä tuulettaa komeroissa ummehtuneita kangaspaloja, joita meikäläinen on kerännyt vuosikymmeniä jotain hyötykäyttöä varten – saas nähdä tuleeko mitään.

Eläkkeellä olon kuherruskuukausi  on  kestänyt melkein kaksi vuotta, mutta nyt olen huomannut itsessäni  jo rauhoittumisen merkkejä.  Uusi vuosi, uudet kujeet.

Kohta alkaa ilotulitusten paukuttelu, pitää lähteä pelastamaan  Personal Trainerini, naapurin monirotuinen,  punaruskea,  pystykorvainen ja kippurahäntäinen pikikuono.

”Jospa vuosi alkava ois myös Luojan siunaama!”

Hyvää Vuotta 2014!

 

 

Omenankukkien aikaan

Onhan ilmoja pidellyt! Reilun viikon on ollut aurinkoista ja hellettä, liiankin kuivaa.
Ollaan ahkeroitu pihatöissä, pensaiden kuivien oksien karsimista, puutarhamaan muokkausta ja kylvämistä ym. Lisäksi ollaan raivattu pihan lämpimällä kulmalla olevasta joutomaasta uutta puutarhamaata, jyrsimellä ja lapiolla. Syntyneet turve- ja kivikasat maisemoidaan kumpareeksi männyn juurelle. Työ on vielä kesken, siinähän minunkin selkä- ja vatsalihakset vahvistuu kesän mittaan. Kunnioitus entisaikojen uudisraivaajia kohtaan on kasvanut kummasti. Tänään pappa rakensi laudoista kehikon isohkolle kompostimaalle, eiköhän siinäkin pian jotain kasva.

Kevät on vaihtunut kiihkeästi kesäksi. Tuometkin ovat kukkineet jo pitkään. Ja satakieli laulaa öisin kotimme viereisessä lepikossa. 

Eläkkeellä olon hurmaa

Vuosi on hujahtanut siitä, kun pääsin eläkkeelle. Papan seuraksi ja päivärytmin sekoittajaksi. On ihanaa, kun voi herätä aamulla ilman kellon soittoa ja puuhastella päivän omassa rytmissään. Ja kuin viimeistä päivää olenkin yrittänyt paiskoa vuosikymmenien tekemättömiä töitä. Mutta kuten viisaammat sanovat, ei työt tekemällä lopu. Kun yhden kohdan saa korjattua, toiselta puolen jo repsottaa. Sopii hyvällä omallatunnolla laulaa useammin Lasse Mårtenssonin laulua Laiskotellen:

 ”On taaskin sunnuntai ja haalarit jo nurkkaan jäädä sai,
eikä kiire laisinkaan, herätyskellokin on hiljaa vaan.
On aamu sunnuntain ja vaikka päivä päivän kestää vain,
siitä paljon saada voi, tyytyväinen laulu soi.
Aikaa kuljeskella omia teitä, keventyneitä, pidentyneitä,
aivan minne vain,
aikaa ajatella juttua monta, uskomatonta, tuntematonta,
aivan kuinka vain,
käskemättä laulaa:
On taaskin sunnuntai ja vaikka onkin kohta maanantai,
ei voi kiire ahdistaa laiskureita laulattaa.
Aikaa seisoskella siinä ja tässä, kyselemässä, pitelemässä,
seinää paikallaan,
aikaa opetella elämän rytmi, elämän tyyli, elämän laulu,
rytmin oikean.
Siitä paljon saada voi, tyytyväinen laulu soi,
laiskureita laulattaa,
hoi laari-laari-laa hoi laari-laari-laa...,
laiskureita laulattaa."

Olemme pitäneet suunnilleen samanlaisen päivärytmin kuin ennenkin. Papan arkirutiineihin kuuluu kävely kirkolle Ärrälle ja kauppaan. Minä taas kävelytän Askon pirteää Tiipero koiraa.

Kodin ja pihan kausiluonteisten huoltotöiden lisäksi olemme siivonneet varastoja vanhasta roinasta, jota riittää. Jätteiden lajitteluoppaatkin on tullut luettua. Taloomme vaihdettiin uudet ikkunat ja ulko-ovet. Oi ihanuus, verhot ja housun lahkeet ei enää lepata ja  ikkunat aukeaa sisälle päin - on helppo pestä.

Omin pikku kätösin olen maalannut lattioita, komeroiden ja keittiön kaappien ovia ym, sekä asentanut laminaattilattiat kolmeen huoneeseen. Onpa ilo lakaista, kun ei ole lattioissa sentin rakoja.

Papalla on ollut urakkansa polttopuiden hankinnassa. Viime kesänä serkun metsässä tuulen kaatamien tukkien sahausta pölleiksi ja nyt rantametsikön reunan raivausta. Useampi traktorikuormallinen  puita. Pappa hankkikin uuden Fiskars kirveen puiden pilkkomista varten.

Vanhan talon korjaus- ja huoltotyöt ei ikinä lopu.  Eikä me varmaan ihan vanhoina enää jaksetakaan, yritetään nyt. Mutta välillä tehdään jotain mukavampaa.

Uutta elektroniikkaa on hankittu: nykyaikainen televisio ja soitin sekä nopeampi laajakaistayhteys. On mielenkiintoista opetella niiden kaikki käyttömahdollisuudet.

Papalla on joutoaikoinaan lukemisena aina jokin kirja, milloin hän ei pähkäile vedonlyönti kohteita. Minäkin olen pitkästä aikaa, ystävän innostamana, alkanut lukea kirjoja. Kirjastosta löytyy.

Olen aloittanut uudestaan vanhat käsityöharrastukset. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa (ainakin on helppo aloittaa uudestaan). Olen toteuttanut pitkäaikaisen haaveeni kutoa ruusupolkukuvioinen matto. Yläkerrassa on kangaspuissa vielä lointa uusia mattoja varten, kun innostus iskee. Ennen joulua neuloin 20 sukkaparia ja joulun jälkeen virkkasin tilkkupeiton ja neuloin pipoja.

Kevään koittaessa syyhyttää multasormia. Kukkien ja yrttien taimia on jo kasvihuoneessa odottamassa kouluttamista. Lämpimän tultua voi aloittaa pihatyöt ja odotella kevätkukkien pilkistämistä.

Kotona puuhastelua riittää. Emme ole juurikaan matkustelleet, mitä nyt joitakin kertoja lasten luona ja yhteiskyydeissä messuilla. Vuosi sitten matkustimme junalla Ylläkselle hiihtämään, hieno kokemus. Loppukesällä näimme Espoon Siikarannassa Pentin syntymäpäivillä papan sukulaisia läheltä ja kaukaa, aina Ameriikasta saakka. Viime kesän ainoan aurinkoisen viikon vietimme Pihlasjärven rannalla. Pikkutytöt sai pulikoida matalassa hiekkarannassa. Myöhemmin kesällä isompien lastenlasten kanssa tutustuttiin museoihin ja käytiin ongella. Olisipa mukavaa, jos vieraita kävisi useammin.

Talvella ollaan hiihdelty, aurinkoisia talvipäiviä olikin paljon. Ystävällinen naapuri teki latukoneella yhdysladun ihan talomme viereen. Enemmän olen ihastunut retkiluisteluun. Kävimme kuluneena talvena Järvisydämestä käsin Linnansaaressa kahvilla, pappa potkurilla minun huoltomiehenäni. Pääsiäisenä oli huikaisevan ihanaa luistella, hyvä jää ja auringon paistetta kirkkaalta taivaalta.

Nyt on suunnitelmissa piipahtaa Lohjalla papan tätiä katsomassa. Ennen kuin kasvihuone alkaa orjuuttaa.

Monta asiaa on tekemättä, mutta on otettava päivä kerrallaan  ja mitä eteen tulee.

Ensi viikolle on luvattu lämmintä säätä. Jippii!