Miten voin kyllin kiittää

elämää rikkaudesta...

Miten paljon kuluneeseen vuoteen on sisältynytkään; Paukkuvat pakkaset, hohtavat hanget ja hiihtoretket sekä liukkaat luistelut Linnansaaren selällä auringon paistaessa täydeltä terältä. Keväinen puutarhainnostus ja uurastus mullan ja maatalouden voiman tuoksuessa. Pitkä, aurinkoinen ja lämmin kesä kuin lapsena ennen. Kanoottiretket ja katiskan kokemiset Parolla. Loppumaton syksy ja muutamat kunnon myrskyt, jolloin sähkötkin  sammuivat. Pikkutalvi marraskuussa ja suvikeli jouluna.

Mukava on ollut tavata sukulaisia ja tuttavia. Aivan erityisen vaikuttavaa oli meidän neljän kouluaikaisen ystävyksen tapaaminen  vuosikymmenien jälkeen. Siinä ajan ja vuosien merkitys unohtui. Lapsenlapsetkin olivat keskenään muutaman päivän mummolassa. Isompien kanssa uitiin, käytiin melontaretkellä sekä matkustettiin junalla ja pienempien kanssa uitiin ja tehtiin kukkaseppeleitä. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, ainakin mummolla ja papalla.  

Kulunut vuosi oli varsin hedelmällinen. Luonnon antimia poimittiin runsaasti talvea varten koko jälkikasvulle ja puutarhakin kukoisti. Jälkikasvukin on lisääntynyt. Meidän kaikkien iloksi syntyi kesäkuussa pojan perheeseen potra poika ja marraskuussa myös tyttärelle potra poika siskojen seuraksi. Maidontuoksuisen pikkuisen hyssyttely rinnalla on niin ihmeellisen eheyttävää ja ihanaa.

Aurinkoisilla ilmoilla pystyimme korjaamaan ja kunnostamaan pihapiiriä ja rakennuksia. Oikein urakoitiin ja heiluttiin kuin heinämiehet.  Ulkopuolinen ei muutosta huomaa, mutta  varmasti huomaisi, jos mitään ei olisi tehty.  Pappa  harjasi katoista sammaleet, minä keikuin tikkailla korkealla katon rajassa maalipensselin kanssa ynnä muuta uskaliasta. Leivinuuninkin jouduimme itse korjaamaan. Siihen hommaan ei enää hevillä ryhdytä – mutta nyt uuni vetää. Suvituulessa ja auringon paisteessa oli hyvä tuulettaa komeroissa ummehtuneita kangaspaloja, joita meikäläinen on kerännyt vuosikymmeniä jotain hyötykäyttöä varten – saas nähdä tuleeko mitään.

Eläkkeellä olon kuherruskuukausi  on  kestänyt melkein kaksi vuotta, mutta nyt olen huomannut itsessäni  jo rauhoittumisen merkkejä.  Uusi vuosi, uudet kujeet.

Kohta alkaa ilotulitusten paukuttelu, pitää lähteä pelastamaan  Personal Trainerini, naapurin monirotuinen,  punaruskea,  pystykorvainen ja kippurahäntäinen pikikuono.

”Jospa vuosi alkava ois myös Luojan siunaama!”

Hyvää Vuotta 2014!