Kaktus kukkii

Kaktus ilahduttaa kukinnallaan sateisina ja surullisina syyspäivinä.
Kerättyään voimia koko kesän ulkoeteisen ikkunalla se puhkesi kukkaan juuri silloin, kun saimme pihan siivottua talvikuntoon. Vaahteroiden, pihlajien, lehmuksen, vuorijalavan ja koivujen lehtiä ajettiin ruohonleikkurilla silpuksi nurmikkoon ja suuremmat kasat kärrättiin kompostoitumaan kasvimaalle ja lehtikompostiin. Sireenit ja tammi eivät ole vielä pudottaneet lehtiään, meidän tammi yleensä vasta keväällä.

Jänisten ja metsäkauriiden varalle viriteltiin suojaverkkoja hedelmäpuiden, mustikkapensaiden ja lehtikaalien ympärille. 

Suurista puista sahasimme alimmat oksat pois, sähkölaitos sahasi sähköjohdon viereiset. Oksia ja risuja tuli paljon. Niistä pappa teki pari mottia polttopuita, olihan osa oksista yli 10 cm paksuja. Maisema avartui kummasti. Ikkunasta  pitää nähdä kauas, joki ja vastapäisen metsän reunaan. Ensi keväänä jatketaan pihan risusavottaa.

Kun sen oikein oivaltaa

Elämä on ihanaa, kun osaa elää lapsen lailla - tarttua hetkeen.
Pienten syyslomalaisten kanssa lehtien haravointiinkin liittyi monta hauskaa juttua, kuten lehtikasaan piiloutumista ja hyppimistä sekä kottikärrykyytejä. Siivotessa pikku apurit heiluttivat pölypyyhettä iloisesti; työ sujui kuin tanssien. Jospa mummollakin seuraavan kerran siivotessa on asenne: "Ain laulain työtäs tee". 

Lähetetty Samsung Mobilesta

Linnavuorella

Tehtiinpä viime pyhänä kesäretki Sulkavan Linnavuorelle. Köröteltiin leppoisasti naapurikuntien sivuteitä ja katseltiin maisemia, peltoja ja pytinkejä. Autolla pääsi lähemmäs Linnavuorta kuin kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin kävimme siellä lasten kanssa. Polut olivat tallautuneet leveämmiksi, ja vuoren laelle vieviä portaitakin oli rakennettu. Rannassa oli venelaituri ja retkeilijöiden tarvitsemat katokset.

Linnavuoren menneisyys, entisaikojen ihmisten turvapaikkana vieraita heimoja vastaan, herätti kunnioitusta. Istahdimme kallioille ihailemaan ympäröivää luontoa. Tunne paikan pyhyydestä, korkeat kauniit kalliot, auringon valossa kimaltelevat järvien selät, havupuiden tuoksu ja lempeä kesätuuli loihtivat lämpimän ja syvän muiston.

Auton mittariin kertyi kaikkiaan puolitoistasataa kilometriä. - Läheltä löytyvät virkistävät elämykset, kun on vastaanottavainen mieli.

Ihanaa kun aurinko paistaa

 

Jo useamman viikon ollaan saatu nauttia intiaanikesästä, ja lisää hellettä on luvassa. Lämpö ja auringonpaiste on ihanaa kolean kesäkuun jälkeen. Silloin sai vetää nuttua niskaan ja työntää pökköä pesään, että jotenkuten tarkeni. Kasvihuoneessakin piti polttaa kynttilöitä. Kesäkuussa  minulla oli myös komeroiden korjaus projekti.

Nyt on niin lämmintä, että luutkin lämpenevät. Pidämme talossamme jatkuvasti varjoisan puolen ikkunoita auki, niin ei sisälläkään ole tukalan kuumaa.

Olemme myös saaneet iloita pienten ja isojen vierailuista, Finntriathlon kisoista, kesäteatterista ja Musiikkipäivistä. Musiikkipäivien taiteellisten johtajien luonteva ja innostunut esiintyminen loi tapahtumiin houkuttelevan ilmapiirin. Mielestäni Mia Huhdan esittämä Saariahon Mirage oli huikaisevan hieno.

Mustikat, mansikat ja viinimarjat on kerätty ja säilötty pakastimeen. Mustikan poiminta ei tänäkään vuonna ollut huviretki, sillä kuvioihin kuului helle, paarmat, itikat ja ahneus. Mutta hyviä mustikoita löydettiin riittävästi.

Uusi kasvi- ja kukkamaa tuottaa satoa, tosin se tarvitsee enemmän kastelua kuin entinen savimaa..

Uimassakin ollaan käyty ja kanoottiretkellä.

Lähetetty Samsung Mobilesta

Palsamikukka ja pelakuut

Lähetetty Samsung Mobilesta

Sateenkaaren alla

Juhannusruusujen aikaan

 
 
 

 

 

Sinivuokot Pätylänmäellä

ilahduttavat ohikulkijoita joka kevät entistä runsaampina.


Talvi oli mitä se oli! Lumikolat, sukset ja luistimet saivat lojua varastossa, mutta polttopuita kyllä kului. Kumma kyllä, ettei lumen puute ihmeemmin masentanut. Nähtiinhän telkkarista ihanat lumiset maisemat Ylen hienosti kuvaamista Sochin olympiakisoista sekä perheen nuoren väen lähettämiä yhtä ihania lumisia kuvia Japanin Hakubasta ja Myokosta. Talvi kului puhdetöissä. Maton kutomista kangaspuilla, pitsineuleisia huiveja ym, koiran ulkoiluttamista ja kaunokirjallisuutta - Ulla-Lena Lundbergin teoksia etenkin. Papalla oli omat lukemisensa.

Pihan olen jo kertaalleen siivonnut, ja vielä uudestaan pitäisi - vai antaisikohan olla, koska käpyjä näyttää vielä olevan isoissa kuusissa. Uudet kasvimaat olen jo muokannut ja kasvihuoneessa on taimia kasvamassa - yöllä siellä on pakkasen varalta lämmitin. Papalla on puusavottaa, minkä vain  jaksaa. Talon vieressä kasvanut iso, 80 cm läpimittainen mänty kaadettiin. Niin että puunhakkaajalla riittää haastetta.


Tänään teimme koiran kanssa 13 km pituisen kävelyretken. Huomasimme, että omassa pihassa  kuulee kaikkein eniten linnunlaulua. Lähiympäristössä on asutusta, maanviljelyä, karjataloutta ja metsää, peltoa, suota, joki, jopa teollisuuttakin. Niinpä lähistöllä kuhisee monenlaisia lintuja ja tienoo on täynnä liverrystä, sirkutusta ja kovempia kutsuhuutoja. On kurkia, joutsenia, sorsia, kuoveja, kurppia, lokkeja, telkkiä, haukkoja, naakkoja (pah), fasaaneja, närhiä, kyyhkysiä, harakoita, variksia, varpusia, peipposia, västäräkkejä, sirkkuja, tiaisia, punatulkkuja, rastaita, kirjosieppoja, punarintoja, leppälintuja, pääskysiä, tikkoja ja vaikka mitä paikka- ja kiertolintuja. Kottaraisia harvemmin. Satakieli ja jokin muukin lintu pitävät kesällä yökonsertteja. 


Kevään ensimmäinen tiikerijäätelötötterö on syöty. Kylmää on luvassa, mutta kevättä ja kesää odotamme.

Lähetetty Samsung Mobilesta

Hei, halo!

Talvi tuli sittenkin. Ja kunnon pakkaset.