Käväisimme Turussa yhdistetyllä ”verrokki”tutkimus-,
kulttuuri- ja 45-vuotishäämatkalla.
Matkustimme Omnibussilla Jyväskylän kautta. Matka kesti
seitsemättä tuntia eikä tuntunut pitkältä. Matkoilla näkee ihmisiä, joiden
olemus ja toiminta herättävät minussa tarinoita, vaikkei heidän kanssaan juttelisikaan. Kuten bussin menomatkalla; vilkas ”Trappin perhe”, suloiset harrastavat neitoset, aktiivinen nuori
yrittäjämies, intohimoisesti
tutkimuksiinsa paneutunut nainen.
Turussa yövyimme pienessä ja miellyttävässä Helmi
hotellissa, jossa oli hyvän vuoteen ja aamiaisen lisäksi ilmainen kahviautomaatti, ja siinä erinomaista
kahvia.
Kävelimme Turussa molempina päivinä
toistakymmentä kilometriä pitkin molemmin puolin Auran rantoja. Jaksamme aina vaan
ihastella vanhoja kauniisti restauroituja rakennuksia. Nummenmäen vanhalla omakotialueella tirkistelimme
pikkupihoihinkin. Kävimme Turun Taidemuseossa Helene Schjerfbeckin näyttelyssä
ja tietysti Turun tuomiokirkossa. Tutustuimme Turun vanhan suurtorin lähellä
olevaan Aboa vetus näyttelyyn. Siellä oli mielenkiintoisesti ja
elämyksellisesti esillä keskiajan Turun vanhaa asutusta ja elämää, kellareineen kaikkineen;
kannatti käydä. Brinkkalan talon luona törmäsimme luonnikkaaseen virkamieheltä
näyttäneeseen herraan, joka ihan noin vaan esitteli meille Aurajoen vanhaa
kulttuuriympäristöä. Ihmeen puheliaita ja ystävällisiä nuo turkulaiset. Poikkesimme
myös torilla ja Hansakorttelissa, sekä papan entisessä työpaikassa.
Söimme edullisesti Matkahuollossa ja Naantalin Aurinko baarissa,
ja hyvää oli. Kahvilla kävimme Tyksin kahvilassa, kirjaston Sirius kahvilassa sekä
Tuomiokirkon lähellä olevassa Cafe Fikassa, jonka myyjättärellä oli erityisen
helkähtävä nauru ja sisko Vaasassa.
Loppujen lopuksi tämä matka oli myös aurinkoinen ruskaretki
Aurajoen rannoilla.
