Karpalosuolla

Tänä vuonna ei karpalot keräämällä lopu.

Syksy jo saa

Ihanan kaunis kesä on tuottanut runsaan sadon, jonka hyödyntämisessä vapaa-aika on mennytkin. Mustikoiden ja vadelmien lisäksi ollaan kerätty paljon puolukoita. Sienisato on runsas, mutta se ei jotenkin ole innostanut. Karpaloiden kypsymistä odotellaan.
Omat omenapuutkin ovat täynnä omenoita, niitä olen säilönyt soseuttamalla puolukoiden sekaan, viipaleina pakasteeseen sekä kuivaamalla. Kasvimaasta on nostettu juurekset, ja kasvimaa saatiin käännettyä ensi kevättä varten. Yrttejä olen kuivannut ja kerännyt kukkien siemeniä talteen. Kurkkuja ja tomaatteja kasvaa vielä pienessä kasvihuoneessani.

Ilmat ovat viilentyneet jo sen verran, että on pitänyt lämmittää huoneita. Tuvan uunin lämmittäminen kesätauon jälkeen on varsinainen taidelaji. Kylmän uunin  vetämään saamisessa käytin monia temppuja, mutta kyllä muutamat savut tuli sisälle. Vaivat palkitsee  uunin rinnan lämmin hehku. Onneksi on polttopuita talveksi, on Jorman tekemiä polttopuita sekä serkulta saatuja kuivia puita.

Luonnon antimia ne on kalatkin. Pistäydyin Jorman ja  iäkkään serkkuni kanssa veljeni kesämökillä Puulaveden rannalla. Sää oli ihanan aurinkoinen ja sen verran lämmin, että Jorma kävi uimassa ja minä kahlailin rantavedessä. Yli kahdeksankymppinen veljeni kävi nostamassa syvällä olleet muikkuverkot, perkasi kalat ja antoi meille tuoreet muikut kotiinviemisiksi. Hyviä ne olivatkin, samoin kuin veljen vaimon savustamat muikut. Tämä vireä pariskunta myös valmistaa muikuista purkitettuja mausteliemessä olevia kalasäilykkeitä, erinomaisen hyviä.

Luonto on muutenkin aina lähellä, etten sanoisi sisälle tulossa. Itikoita povattiin täksi kesäksi oikein riesaksi, mutta ei niistä pahemmin haittaa ollut. Kärpäsiä sen sijaan jonkin verran, ehkä niitä sikisi noista naapurin ynnikkien laitumilta. Keväällä oravat yrittivät sinnikkäästi pitää majaa meidän kylmällä vintillä. Yksi tuli jo makuuhuoneeseenkin. Nyt niitä ei ole näkynyt. Mutta eräänä iltana nukkumaan mennessä alkoi kuulua outoa suhinaa ja räpiköintiä.  Syyksi paljastui lepakko, joka oli tullut ovesta sisälle hyttysten perässä, kun Jorma tuuletti oven kautta. Lepakko lenteli hädissään makuuhuoneen katossa nurkasta nurkkaan. Jorma sai sen vihdoin ohjattua ulos, minun kurkistellessa peloissani peiton alta. Se vierailu oli aika epämiellyttävä. Sen sijaan on mieluista katsella metsäkauriiden ruokailua talomme vieressä olevalla pellolla. Ne ovat hyvin arkoja eläimiä, jotka säikkyvät pienestä esim. verhojen heilahdusta ikkunassa. Kurjet ovat kokoontumassa muuttomatkalle ja pitävät aikamoista konserttia. Uusi tuttavuus pihassamme on punarinta. Ne ovat ihmeen kesyjä, hyppivät pensaikoissa aivan meidän vieressä. Kai nekin tankkaavat ennen syysmuuttoa.

"Onhan ilmoja pidelly." Syyssateita luvassa.